VINKKEJÄ2018-06-26T20:31:40+00:00

Miksi kotiharjoittelu on tärkeää?

First things first: Soittotunnille saa aina tulla harjoittelematta. Elämä on, life is life. Arjessa sattuu ja tapahtuu ja viikko hurahtaa ohi tosi nopeasti.

Sitten fakta: Soittamaan ja laulamaan ei opi muuten, kuin soittamalla ja laulamalla. Tehokkainta on soittaa ja laulaa fiksusti ja tavoitteellisesti, jotta saadaan haltuun kappaleet mahdollisimman nopeasti (jos se on oma toive).

Harjoittelun määrä on suorassa suhteessa edistymiseen. Eli jos et ehdi treenata paljon/ollenkaan, niin sitten edetään suurimmaksi osaksi tunneilla, ja sekin on täysin ok. Jos kuitenkin jonain viikkona tuntuu, että aikaa harjoittelulle löytyy, ollaan jo tosi hyvällämallilla. Tarvitaan vain 15 minuuttia soittoa tai laulua, ja ollaan päästy eteenpäin, nähty vaivaa, opittu uutta. Ja usein sen ensimmäisen harjoittelukerran jälkeen ns. ”jää on jo rikottu”, ja siitä voi helposti jatkaakin hetkisen lisää. Ja seuraavana päivänäsaattaa muistaa, että ”Hei jos vielä sen yhden rivin harjoittelen, niin osaan koko kappaleen, voisinkin tehdäsen nyt ennen Salkkareita!”

Oma vinkkini harjoitteluun? Älä ole liian kriittinen, mene ja soita tai laula hetki.

Laulajille? Tee vaikka yksi ääniharjoitus nauhalle, ja kuuntele se. ”Hmm olipas kökkö saundi tuossa, minäpäs kokeilen uudestaan…”. ”Siis olinko tuo minä, kuulostanko noin hyvältä? Mitäs jos kokeilen sitäuutta biisiä, katotaan, watch out Beyonce…”

Pianisteille? Istu pianon ääreen ja ympyröi ihanalla korostetussilla tahti tai rivi, jota olet vältellyt. Laita kännykästä ajastin päälle, 10min aikaa ja keskity vain siihen tahtiin. Sitten olet taas vapaa katsomaan Netflixiä.

Viulisteille? Soita vapaita kieliä koko jousella hetki. Sitten ota lyhin kappale joka sinulla on, ja yritä soittaa se niin tarkasti, korvat auki ja kauniisti kuin osaat. Päivän homma tehty!

Mistä löytyy musiikin ilo? Se ei soittajalle tai laulajalle tule kauhalla kaadettuna, paitsi tietenkin ihanaa musiikkia kuunnellessa. Jotta voimme tarjota saman koskettavan elämyksen muusikoina sekä itsellemme että kuulijoille, meidän täytyy osata kappale hyvin, ja sitten pääsemme hiomaan yksityiskohtia ja sävyjä. ”Hei mähän osaan, mutta olipas ärsyttävää lähteä sohvalta soittamaan. Mutta onneksi lähdin!”

Mitä oikein on musiikin ilo? Se on vaivannäköä, tarkkuutta, keskittymistä, turhautumista, omien hermojen hallintaa. Onnistumista, sujuvuuden lisääntymistä, uusia kappaleita ja fiilistä, että opin tuon kappaleen, osaan lukea nuotteja, kaverit tykkää kuunnella kun soitan. Ja tulipa rento olo, kun soitin/lauloin hetken. Ihanaa tehdä muutakin, kun olla kännykällä!

Miten lapsi voi itseohjautua harjoittelemaan, jos aikuisillekin on joskus vaikea tarttua keskittymistätai muuten vain energiaa vaativiin juttuihin itse? Harvoin voikaan. En minä ainakaan lapsena. Toki kivojen ja tuttujen kappaleiden soittaminen tai laulaminen on lapselle luontaista, se on musisointia. Mutta jotta kappale opitaan siihen vaiheeseen, jossa tuo mennen tullen soittelu on mahdollista, se vaatii opettelua ja hidasta tutustumisaikaa. Ja siihen harva lapsi pystyy täysin itse.

Kuka voi auttaa? Vanhempi, isä,äiti, mummo, veli, naapuri, lastenhoitaja, jopa koira joka istuu ja kuuntelee.

Miten voit auttaa?

  • Tarjoudu harjoitteluun avuksi: ”Hei tehdään se kynäharjoitus, soitapa tuo kohta 5 kertaa, ja annan sulle aina värikkään kynän kun olet soittanut oikein. Mä kuuntelen ja seuraan, sä saat valita värit kyniin!”
  • Tarjoudu kuuntelijaksi: ”Mitäs soititte/lauloitte tunnilla viimeksi? Onpa kivan niminen kappale, saanko kuulla? Voin istua tässä vieressä ja autan jos tulee joku vaikea juttu.”
  • Tarjoa tsemppijuttuja: ”Tällä viikolla meillä on aikaa treenata yhdessä, tehdäänkö niin että viikonloppuna valitaan joku uusi nuottikirja jonka saat omaksi (pop-biisejä, Harry Potter, Pretty Little Liars, Frozen, tai vaikka Bach, Mozart…) kun sä jaksat noin hienosti harjoitella, sitten voit soittaa niitä kappaleita kun oot taas oppinut lisää!”
  • Tarjoa vertaistukea ja realismia: ”Mä tiedän, että sä et jaksaisi harjoitella. Mäkään en jaksa aina mennä jumppaan, haluaisin vaan istua sohvalla. Mutta sit kun mä pääsen sinne jumppaan, niin ai vitsi se on kivaa! Se musa ja kaverit ja se hyvä tunne jumpan jälkeen! Hyvää kuntoa ei saa jumppaamatta, ja hyvää soitto-/ tai laulutaitoa ei saa harjoittelematta. Sitä me ei voida muuttaa, niin yritetään hyväksyä se ja päästä eteenpäin. Mennään ja tehdään 15min harjoittelutuokio, ja se riittää tänään.”

HARJOITTELUINTOA! Toivottaa, Sanna 🙂